Sillon joskus ( Ninni 14v. )

Ylä-asteelle sopeutumista...

(Tossa ekassa kuvassa siis perkaan kalaa)

( Ja jos joku ei tienny ni kalojen ilmarakkoja voi poksautella... :D )

Sillon joskus ( Ninni 15v.)

Tarina siitä ku tapasin Roopen ekan kerran. 

Tunsin siis jo entuudestaan Ronin, ja olin edeltävänä iltana viettämässä sen synttäreitä. Muut kaverit meni sitte Ronille yöks, mutta mä en tietenkään saanu lupaa, eikä Janina halunnu mennä ilman mua.

Roni sai sit loisto idean, että jos tultais niille heti aamusta, ni ois melkeen ku oltais oltu siellä yötä. 

Se anto meille avaimensa, että päästäis sisään pimpottamatta, ja tottakai toteutettiin tää suunnitelma!

Klo 5 aamuyöllä...

Meille ei ollu siis infottu, että Roni nukkuu samassa huoneessa veljensä Roopen kanssa... 

Töitä....

Oon pahoillani et mul on ollu näin pitkä tauko piirtelyssä. Olin koulun puolesta 5 viikkoo työharjottelussa, joka tuntu vievän kaikki voimat...

 Pääsin kotihoitoon, jossa sain kokee ja nähdä mitä elämä voi pahimmillaan olla. Tästä lähtien suuri kunnioitus kaikkia kotihoidon työntekijöitä kohtaan!! Se oli kuitenki mun opiskelu ajan opettavaisin harjottelu ihan niinku opintojen kannalta, mut myös elämän.

Lisäks oon ollu alakoulussa sijaistelemassa. Seki on ollu omalla tavallaan opettavaista ja super raskasta...

Ja siis en yhtään liiottele täs sarjakuvassa... Oon nähny kaikenlaisii lapsia mut toi oikeesti vähän järkytti, koska oli kuitenki ns. normaali luokka. Sain kuitenki osan tunneista myös onnistumaan suunnilleen, joten oon ihan ylpee itestäni ;)

Eli siinä mun kaks tekosyytä minkä takia oon ollu niin kiireinen etten oo jaksanu enkä ehtiny piirtämään oikeestaan mitään...

Taiteilua (silmä)

Selailen usein muiden ihmisten piirustuksia, ja arvioin niitä. Oon huomannu et tiukimmat arviot saa ne teokset jossa on silmä. Jotenki silmäpiirustuksista näkee parhaiten minkä tasonen tää tekijä on. Oon harrastanu tätä jo vuosia, mut eilen tajusin et mähän en oo ite piirtäny silmää varmaa sit yläasteen.

No tässä tää sit ois. 

Nyt saa arvostella!

Missä mun unelmien prinssi?

Joskus ajattelin et ku oon 22 ni mul pitää olla jo ensimmäinen lapsi ja oma koti. No... nyt alkaa olla viimeset hetket et kerkeisin pamahtaa paksuks, ja toteuttaa mun suunnitelman.

Kriisi!

No joo, annan itelleni armoa, enkä nyt ota mitää hirveetä stressiä asiasta. 

Silti kyl välil tulee vähä sellanen fiilis et ois kiva jo löytää se prinssi täydellisyys.

Oon aina ajatellu et sit jos sellanen tyyppi sattuu kohalle, ni ei oo mitää väliä miltä näytän. Sen pitää tykätä musta vaik näyttäisin kuin hirveeltä.

Kuitenki tänä kyseisenä iltana, käväs päässä sellanen typerä ajatus, voisko mitenkää olla mahollista, et mun pukeutuminen karkottais just sen oikeen...

                                                                No ei nyt sentää! ;D

Marjametsään

Käytiin Kaisan kanssa mummolassa. Perinteisesti meiän syksyyn kuuluu puolukassa käynti, niinku myös tällä kerralla. Omia saappaita ei ollu mukana, mut lainasaappaista löytyy aina jotkut melkeen sopivat.

Nyt kävi kuitenki näin...

Oltiin katkeria toisillemme piinaavat muutaman minuutin, mut kaikkien helpotukseks voin paljastaa, et ei sen enempää. Ja ettei riita ois jatkunu, ni ei enää sanallakaan keskusteltu näistä saappaista. Vaikka Mummo niitä vähän ihmetteliki.

Yölliset tekstarit